Ensimmäiset ultrat

Raskausmyrkytys ja istukan toimimattomuus alkavat kuulemma jo melko raskauden alkuvaiheessa vaikka oireet puhkeavatkin vasta myöhemmin. Ehdin käydä 12 rv:n ja 20 rv:n ultrat eikä kummallakaan kerralla tullut esille mitään poikkeavaa, josta olisi voinut päätellä jotain tulevista ongelmista. Tai niistä ei ainakaan minulle mainittu mitään.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä th-harjoittelija haastatteli minut ja muistan hänen kysyneen, että onko äidillä tai lähisuvussa ollut pre-eklampsiaa (raskausmyrkytystä). Olin ihan  pihalla. En ollut varmaan ikinä kuullutkaan moisesta.

Otteita päiväkirjasta:


12+0, ppm 62 mm, np 1,7 mm

18.11.2009
Ensimmäinen ultra. 

Koko raskaus muuttui ihan todeksi vasta tänään kun kävin ekan kerran ultrassa. On jo alkanut pikku epäilys hiipiä mieleen, että olenkohan itse keksinyt koko raskauden (ennen ultraa ainut todiste oli omatekemä raskaustesti). Mutta siellähän se pikku vauveli oli ja vilkutteli innoissaan. Silloin oli pakko uskoa. Se oli kyllä liikuttava hetki kun lähdin terveyskeskukselta ja liikennevaloissa rupesin katsomaan ultrasta saamaani kuvaa. Siinä vaiheessa varmaankin purkaantui helpotus, ja ilo ja onnellisuus tulivat tilalle ja itkeä vollotin koko ajomatkan töihin.





14.1.2010
Rakenneultra takana. Neiti Suppusuulla kaikki hyvin. Kätilön mukaan odotamme siropäistä ja isojalkaista. Saadaan kuulemma hankkia oikein kunnon kokoiset Addut. Painoa oli kertynyt 330 g ja vastasi viikkoja 19+4 eli nyt mennään -4 päivää kun viime ultrassa se oli +4 päivää. Ainut kuva, jonka sain mukaani oli tuo jalkakuva.

Kyyneleet virtasi kun kätilö tutki vaavin päästä varpaisiin. Käytiin läpi pikkuaivojen kehitys, sydämen neljä kammiota (syke 140), selkäranka, jonka jokaikinen nikama näkyi niin kovin selvästi. Jalat ok, ei siis kampuraa. Kädet viuhtoivat innokkaasti.

Kätilö kysyi, haluanko tietää sukupuolen. Vaikeasti mutisten sanoin, että en nyt oikeestaan välttämättä, mutta että mulla on vahva tunne, että tyttö on tulossa. Vähän aikaa hän siinä tutki ja salaperäisesti totesi, että se on jännä kuinka äidin vaistot yleensä tietävät. Mulle jäi kuitenkin tunne, ettei hänkään ihan varmasti pystynyt sukupuolta näkemään.