Kauheeta kutinaa

Raskausviikolla 20 alkoi raskauteni ensimmäiset ongelmat. Siihen asti kaikki oli mennyt niin helposti ilman minkäänlaista pahoinvointia tai muutakaan oirehtimista. Sekään, että jouluaattona tulin pää edellä mökin ylisten portaat alas astututtani harhaan, ei aiheuttanut mitään ongelmia vauvalle tai minulle. 
Otteita päiväkirjasta:

12.1.2010
Täytyy sanoa, että tästä viikosta tuli sitten tämän raskauden ensimmäinen varsinainen piinaviikko. Minuun iski nokkosihottuma (nokkosrokko, urtikaria).

Terveyskeskuksessa lääkäri totesi heti mun kyynärpäät ja lantion nähtyään, että nokkosihottumaahan se. Määräs antihistamiinia ja geelivoidetta. Geelivoide on sellaista mentholilla höystettyä jääkaapissa säilytettävää ja sitä hölvätessä tulee samat fiilikset kuin ice powerista. Antihistamiinitabuja oon nyt ottanut kaks kertaa ja tein tänään päätöksen, että ne saa jäädä toistaiseksi. Ei oo ollut vielä mitään vaikutusta ja mulla on todella epämukava olo syödä niitä nyt.

Lueskellessani netistä kokemuksia tästä taudista joku oli kirjoittanut, että vyöhyketerpia auttoi ja toinen taas kirjoitti, että tyrnimarjat toivat helpotuksen. Aloitin tänäään nyt sit tyrnimarjakuurin - kuivattua marjaa jugurtissa. Eräältä vyöhyketeraupettituttavaltani sain kuulla, että ei hoitoja raskausaikana ja luetteli mulle ruoka-aineita, joita tulisi välttää: pähkinät, sitrushedelmät ja tuoremehut, suklaa, karkit. Ja suositteli juomaan vettä ja siihen vähän inkkarisokeria lisäämään.

13.1.2010 (ra-ultrassa)

Lääkäri kävi siinä vielä toteamasssa mun urtikarian konsultoituaan kolleegaansa ja vakuutteli, että voin syödä mulle määrätyt antihistamiinit. Joten yhden välipäivän jälkeen jatkan kuuria. Lääkäri lupasi vielä syventyä tähän ja ilmoittaa mulle, jos haluavat tehdä jatkotutkimuksia.

19.1.2010

FB statuspäivitys: Herään, kun raapii raapii. Histamiinien holtiton hyörintä tällä maaperällä ei ota laantuakseen. Tulkaa apuun antagonistit, vangitkaa histamiinit!!

Tässä vaiheessa kroppani (etenkin jalat) näyttävät miinoitetulta sotatantereelta, jossa miinojen räjähdykset ovat rikkoneet maaperän ja jättäneet jälkeensä ruven muistuttamaan tästä verisestä taistelusta.

Histaminiien estäessä uneni, päätin syventyä tarkemmin histamiinien maailmaan. Aika nopeasti vakuutuin siitä, että histaminit ovat tosiaan tämän kaiken syyhyilyni taustalla. Tämän linkin takaa löysin oheisen tekstin.
Ja mitä mulla olikaan illalliseksi tänään TONNIKALA-PINAATTI-munakas, johon meinasin raastaa PARMESAANIjuustoa ja kyytipoikana TOMAATTEJA. Ou jee, kyllä on histamiineilla nyt juhlaa.

Histamiinit ja muut biogeeniset amiinit

Jotkut ruoka-aineet joko sisältävät histamiinia tai muita haitallisia biogeenisiä amiineja tai vapauttavat elimistön omista soluista histamiinia.

Histamiinia on joskus havaittu haitallisia määriä tonnikalasäilykkeissä, myös puna- ja valkoviineissä histamiini ja varsinkin valkoviineissä tyramiini voivat aiheuttaa joillekin oireita. Tunnettua on runsas mansikoitten syönnin aiheuttama kuume ja ripulointi; tämä aiheutuu niiden sisältämästä histamiinista. Histamiini voi aiheuttaa mm. pahoinvointia, hikoilua, punoitusta tai päänsärkyä. Joillakin yliherkillä pienikin määrä viinin histamiinia riittää laukaisemaan migreenityyppisen päänsäryn. Histamiini on tunnetuin allergiareaktioiden välittäjäaineista. Sitä on ihmisen elimistössä, josta sitä vapautuu allergisen vasta-ainereaktion seurauksena. Luonnossa sitä on esimerkiksi nokkosen poltinkarvoissa ja hyttysen syljessä. Histamiinia saattaa esiintyä kalassa; sitä on havaittu tonnikalasäilykkeissä ja makrillissa. Sitä on puna- ja valkoviineissä, pinaatissa, munakoisossa, ja juustoissa kuten sinihome- ja parmesaanijuustossa. Myös kaakaossa (suklaassa), banaanissa, äyriäisissä, pähkinöissä, tomaatissa, mansikassa ja raparperissa on histamiinia.